Joulun aika

Kirjoittajana toimii Efe,

Duunia on nyt painettu 1,5kk ja vähintäänkin saman verran edessä täällä. Cardwelli alkaa kyllästyttämään välillä mutta kyllä ollaan saatu hienojakin asioita aikaiseksi. Selamilla loppui työt seafarmilla koska kausi on ohi, nyt hän ilmeisesti aloittaa 29. päivä työt banaanifarmilla, ei toki samalla missä itse olen, vaan pienemmällä, joka on myöskin kauempana. Joulu on kutakuinkin täällä ohi ja kirjoitan siitä mitä ollaan tehty.

Panorama liikkeestä, banaanifarmilla

Parisen viikkoa sitten ostettiin auto:

2000  4.0 Ford Explorer

Auto mentiin hakemaan Townsvillestä, bussilla mentiin autolla tultiin takaisin. 

Töissä pari päivää ennen jouluvapaita, työkaverini, ystäväni, Matt melkein astui Taipaanin päälle joka purressaan tappaa lähes 100% varmuudella ilman hoitoa alle 30 minuutissa ja jonka myrkky riittää teoriassa tappamaan 100 aikuista ihmistä. Lähimmälle terveysasemalle ehtii banaaneilta n. 20 minuutissa. Hetken ajan ketään ei naurattanut. Taipaani pilkottiin 3 osaan ja pääosa jatkoi silti matkaansa.

Jr.

Jouluvapaat alkoivat keskiviikkona ja torstina oli jouluaatto, jouluaattoa juhli kotonaan vain harvat jotka juhlivat jouluaan vasta joulupäivänä. Perjantaina oli jouluateria, jota varten kerättiin jokaiselta 10 dollaria ja melkein jokainen valmisti jotain ruokaa aterialle. 

Nämä tytöt tekivät sushia

Jouluateria, vasemmalla Leonie, Hostellin äiti

Aterian jälkeen minä ja Selam oltiin suunniteltu tehdä pieni irti otto, hostellilla joulun aikana ihmiset tykkäsivät nauttia runsaasti nestettä. Christmas dinnerin jälkeen lähdettiin ajamaan Townsvilleen josta oltiin varattu 4 tähden hotelli, perillä oltiin puoli yhdeksän aikoihin ja etsittiin hotellia siellä viellä jonkun aikaa kun se oli piilossa eikä respamies osannut yhtään neuvoa perille, löydettiin lopulta kun soitettiin uudestaan respaan ja huomattiin että yhdessä respassa joku puhuu puhelimessa. 

Hotellihuone

Näkymä parvekkeelta

Seuraavana päivänä herättiin ajoissa kun oli boxing day ja Selam meni laittamaan uudet hiustenpidennykset. Mentiin jonkun tytön kotiin ketä laittoi hiuksia Selamille ja minä katsoin Netflixiä. 4 tuntia töllötettyäni tajusin että en tullut tänne katsomaan telkkaria vaan tulin boxing day alennuksia varten. Lähdin yksin johonkin kauppakeskukseen kun Selamin hiukset olivat vielä kesken, löysin ainakin halvan lippiksen, kännykän autolaturin ja retkipöydän. Kun Selam oli valmis, hain hänet ja menimme toiseen kauppakeskukseen jossa söimme Subwayssa, kaupat alkoivat menemään pikkuhiljaa kiinni joten riensimme Harvey Normaniin josta sitten sain erittäin hyvään hintaan kameran, normaali hinta 800$, alennuksella 424$ ja siitä vielä myöhemmin 100$ takaisin Cashbackilla, en tiedä mikä järki systeemissä on mutta hintaahan jäi kameralle loppujen lopuksi vaivaiset 324$! 

Nikon D3300

Tämän jälkeen tultiin takaisin hotellille ja aika pian mentiin uimaan hotellin uima-altaalle jonka jälkeen tilattiin hotellin vieressä sijaitsevasta intialaisesta ravintolasta ruokaa. 

Hotellin uima-allas, parempia kuvia ei valitettavasti otettu.

Seuraavana aamuna pakattiin tavarat ja lähdettiin. Teki mieli mennä Townsvillessä olevalle vuorelle ja niin mentiin. Ajettiin ylös asti melkein 600m korkeuteen. 

Vuorelta alas tultua jatkettiin sitten matkaa kohti Cardwellia. Tänään sain autosta moottorin vikavalon sammutettua, huomenna jatkuu työt mutta muutoksia saattaa tulla...

Rakkaudella kaivaten, E&S

                                                    FARMIELÄMÄÄ

                                                BANAANEITA JA KATKARAPUJA

   Siitä on taas pari viikkoa kun ollaan viimeksi kirjoitettu meidän kuulumisia.
   Pitäisi opetella kirjoittamaan useammin,sillä taas on niin paljon tapahtunut,enkä tiedä mistä              aloittaisin kertomaan ensin.
               
 Viimekerralla lopetin kirjoituksen siihen,että kertoisin lisää meidän työstä täällä,joten             aloitetaan siitä.

Niinkuin otsikko kertookin,ollaan saatu banaani sekä katkarapufarmista töitä. Efe raataa banaanifarmilla kantaen 40kiloisia banaaniterttuja ja mä pakkailen katkarapuja Seafarmilla.

Ensimmäinen työpäivä alkoi mulla aika huonosti. Pääsin Greenroomiin eli vihreään huoneeseen jossa tapahtuu katkarapujen eroittelu. Eli hihnalla kulkee suoraan merestä tulleet ravut,joita meidän pitää sitten erotella hyvät huonoista ja ottaa kaikenmaailman roskat sun muut kivet pois.

Nelisen tuntia pystyin sitä tekemään,mutta sen jälkeen oli pakko sanoa pomolle,että kohta lentää laatta, sillä se hihna menee niin nopeasti eikä mun aivot sitä pysty käsittämään :D Joten tulin ns. merisairaaksi. Onneksi pomo oli erittäin ymmärtäväinen asian suhteen, sanoi etten kuulemma ollut ensimmäinen joka tulee merisairaaksi tuota työtä tehdessä.
Yksi tyttö oli kuulemma oksentanut 25 kertaa kunnes sitten sai vaihtaa työpistettä. Onneksi mulla ei mennyt sentään ihan niin pitkälle,vaikka oksennus oli ihan hiuskarvan varassa.

 Mut sitten siirrettiin HighCare-roomiin. Siellä myös oli hihnatyötä,johon mun ei tarvinnut osallistua,vaan sain punnita rapuja. Sitä sitten tein loppupäivän.

 Seuraavana työpäivänä ilahduin nähdessäni,että mut oli laitettu packout-roomiin eli pakkaamoon. Siellä on tosi hyvä meininki ja hyvä yhteishenki (kyllä noissa kaikissa huoneissa on ei siinä mitään) ja huhujen mukaan taitaapi olla paras huone missä työskennellä. Siellä olenkin saanut olla joka kerta tähän asti.

Pilkahdus Seafarmista jossa olen töissä.

Efen ensimmäinen päivä oli tosi raskas. +30asteisessa säässä kantaa monenkymmenen kilon banaaniterttuja ei ole ihan mitään hauskaa hommaa. Ensimmäisen työpäivän jälkeen Efe oli hiljaista poikaa koko päivän. Joka paikkaa kolotti ja sainkin hieroa Efen kipeitä olkapäitä pariin otteeseen. Ehtisin jo huolestua,eihän tuollaista jaksa kauaa.

 Onneksi se oli vain se ensimmäinen päivä,meinaan toisena päivänä Efe palasi töistä hymy huulilla. Tähän asti Efe on jaksanut hyvin farmilla.

Banaanifarmilla pojat rehkii

Autossa menossa/tulossa banskufarmilta

Ainoa asia mikä mietityttää on tämä Cairnsin paahtava aurinko. Paikalliset ovat jo moneen otteeseen voivotelleet meidän tänne tuloa tähän aikaan vuodesta (Cairns on se paikka mihin ihmiset pakenevat kylmyyttä ympäri Australiaa ,sillä tähän aikaan vuodesta Cairnsin ilmasto vain lämpenee lämpenemistään) ja sanovat,ettei tämä sää tästä ainakaan kylmene,päinvastoin.

Vaikka täällä on aivan sietämättömän kuuma,mutta se kosteus on jotain aivan uskomatonta. Yksi paikallinen kertoi,että täällä ilmankosteus on ensikuusta lähtien n.95%, ja sitä pitäisi kestää maaliskuuhun saakka. Auts! Ehkä me kysytään jossain vaiheessa,josko Efe pääsisi sisälle pakkaamaan banaaneita,ulkotyön sijasta.

Efen työvuorot on aina 7aamusta 4päivään saakka. Eli aika mukavat työajat. Mulla taas,yllätys yllätys on työvuorot ihan miten sattuu. Olis ollut liian täydellinen paikka,ellei olisi mitään valitettavaa. Esimerkkinä,oltiin yksi päivä töissä 2aamusta 9aamuun. Ja tänään menen töihin 12aikaan yöllä ja olen 9 asti aamulla. Mun työvuorot on yksi iso miinus täällä.

 Mutta kai mitä vaan jaksaa tehdä kolmen kuukauden ajan. :D Voin seistä vaikka päälläni sen kolmen kuukauden ajan,jos saisin sen toisen vuoden viisumin. Sillä se toisen vuoden viisumi on ainut oljenkorsi jonka avulla päästään tänne vielä uudestaan pidemmäksi aikaa,ja jos me ei sitä nyt tehdä,niin olen aika varma,että jossain vaiheessa alkaisi kaduttamaan.

 Ja sitä paitsi,nyt on mennyt jo 2viikkoa töissä! Wuhuu, enää 2kuukautta ja 2 viikkoa jäljellä ;) Ja vaikka meillä ei olisikaan joka päivä töitä farmilla, ne lasketaan siihen viisumipäivään,sillä ollaan kuitenkin joka päivä ns. valmiudessa tulemaan töihin. Joten sitäkään ei tarvitse murehtia,että onko ollut tarvittavat päivät töissä,kuhan vaan ollaan se 3kuukautta heidän käytettävissään.

Silloin kun ei olla töissä,niin silloin hengaillaan täällä hostellissa. Arkisin ihmiset on niin väsyneitä ettei oikein jaksa töiden jälkeen muuta tehdä kun vaan olla,pelata jotain pelejä,katsella leffoja,uida,käydä kalastamassa, yms. Vkloppusin täällä on menoa ja meininkiä. Meillä on joka perjantai teemabileet,jotka englantilaiset tytöt järjestävät meille.

Illan teemana oli jokin kuuluisa hahmo/henkiö. Sieltä löytyy mm.merenneitoa,paavopesusientä ja Tom&Jerry

Lauantaisin tehdään jotain yhdessä esimerkiksi vime lauantaina väsättiin sushia yhdessä. Eilen käytiin pelaamassa lawn ballia joka oli tosi hauskaa! Se on vähän niinkuin keilauksen ja petangin risteytys. Pelin jälkeen käytiin syömässä yhdessä ravintolassa meren äärellä. Tänään pojat ovat suunitelleet menevänsä vesiputouksille. Saas nähdä mitä me tytöt keksitään ;) Vai keksitäänkö mitään,täytyy olla puolenyön aikaan skarppina töissä. Argh!

Piti tarkistaa tarkkaan kumpi joukkue voitti.

Pizza jonka söin oli jokin kasvisössötys. Oli toooosi hyvää,omn omn. 

Koti-ikävä ei ole vielä pahemmin iskenyt, ollaan saatu olla yhteydessä lähimpiin ja onneksi saadaan turvaa myös toisistamme ja yläkerran Herrasta. Joulun tienoilla saattaa iskeä pahempi ikävä,sillä Joulu on sitä perheaikaa,mitä täällä ei kuitenkaan saa. Onneksi ollaan samassa veneessä muiden reissaajien kanssa ja voidaan sitten itkeä yhdessä täällä :D Ajateltiin ostaa kinkku ja tehdä jotain joulusafkaa,jotta saisi edes vähän sitä fiilistä meidänkin joukkoon.

Taas vaihteeksi meillä on pientä säätöä näiden kuvien kanssa,joten valitettavasti ei saatu kaikkia kuvia teille näytille. Välistä jäi mm. meidän hieno sushi-iltama,kalastusreissu ja Inghamin reissu. koitetaan selvitellä miten saataisiin kuvat parhaiten tänne jatkossa.

Tämä riittänee seuraavaan kertaan.. siihen saakka..

    Rakkaudella kaivaten, S&

                                                        WELCOME TO

                                  C      A     I     R     N     S 

   
Blogi on jäänyt aika pahastikin taka-alalle monestakin eri syystä. Suurin syy kuitenkin on varmaan se,että meillä ei ole ollut WiFi:ä pariin viikkoon,eikä me olla haluttu tuhlata meidän kallista puhelinliittymän nettiä siihen. Eikä meille ole oikeastaan edes tapahtunut mitään kertomisen arvoista (meidän mielestä) paitsi tietenkin tähän päivään saakka...

Saatiin siis pari viikkoa sitten muutettua siihen meidän uuteen asuntoon söpön pariskunnan luokse.
Efe ei ollut onnistunut saamaan töitä ja multakin tuntui vuorot vaan vähenevän. Ravintola oltiin juuri avattu ja pomo käytännössä pyöritti paikkaa siellä yksin,oli sen verran hiljaista.

Netin puuttuessa käytiin sitten läheisessä kauppakeskuksessa jossa oli ''nettikioski'' jossa sitten sai maksu vastaan käyttää nettiä. Tykitettiin työhakemuksia menemään joka paikkaan mitä siellä oli tarjolla. Tosi moni oli kiinnostunut ja valmiina ottamaan töihin,mutta kuitenkin aina jossain vaiheessa lopettivatkin yhtäkkiä puhelimeen vastaamisen eikä ottanut enää yhteyttä. ERITTÄIN ärsyttävää toimintaa.

Oltiin sitten aikas epätoivoisia (taas välillä) ja päätettiin lähteä South Bankille,Parklandsille vähän tuulettumaan. Se on siis sellainen parin sadan metrin pituinen uima-allas joka on sijoitettu joen viereen. Valittiin oikein lämmin päivä(+28) jolloin mennään ja siellä menikin lähes koko päivä. Vaikka allas sijaitsi keskellä keskustaa,niin oli kyllä niin rauhallinen ja rentouttava paikka, Hiekkapohja altaassa teki myös enemmän sellaisen ''ranta'' vaikutelman,joka oli kiva pieni lisäys tunnelmaan.

Ruokatauko

South Bank, Parklands

Päivät kuluivat eikä mistään kuulunut oikein mitään. Päätettiin sitten soittaa paniikkipuhelu Efen vanhemmille,jotka neuvoivat meitä odottamaan rauhallisin mielin ja koittivat vähän rauhoitella meitä. Lopetettiin sitten puhelu siihen,että sovittiin ellei viikon päästä löydy kummallekaan työtä,niin alettaisiin silloin etsiä meille farmityötä,jolloin voidaan samalla tehdä farmipäivät toisen vuoden visaa varten.

Kuinka ollakkaan,seuraavana päivänä, lauantaina saatiin puhelu,että Cairnsissa(2000km pohjoiseen) olisi meille molemmille farmityötä kaikkine puutteineen,kuhan vaan oltaisiin paikalla viimeistään maanantaina klo 9 aamulla,jotta ehdittäisiin perehdytykseen.

Laskin nopeasti yks plus yks ja tulin siihen tulokseen,että jos me ei nyt tähän tilaisuuteen tartuta,niin myöhemmin voi olla vaikeampaa saada ns. näin ''helposti'' työtä, työtä jolla molemmat saataisiin hankittua,se toisen vuoden visa. (toisen vuoden visan saantiin täytyy tehdä farmityötä 88päivää)

Tuuliviirinä mulle ei tuottanut mitään ongelmaa vaan pakata tavarat ja lähteä vaikka samantien ovesta ulos. Efe oli sitä mieltä,että meidän pitäisi pysähtyä hetkeksi miettimään muita vaihtoehtoja ja päättää asioista vähän rauhallisemmin.

Nielaisin innostukseni ja pakotin itseäni rauhoittumaan,siinä kuitenkin onnistumatta. Tiesin,että tähän tilaisuuteen meidän on vaan TARTUTTAVA. Soitettiin sitten farmipaikan omistajalle ja luvattiin ostaa liput jos meille luvattaisiin siellä oikeasti olevan töitä. Ja niin me ostettiin sunnuntai yöllä 1 aikaan liput Cairnsiin. Lähtö olisi sunnuntai aamulla kello 9.

Soitettiin Efen vanhemmille ja kerrottiin uutiset. Yllätys oli heille suuri,sillä juuri edeltävänä päivänä oltiin puhuttu,ettei saisi hätiköidä ja pitäisi ottaa aivan rauhallisesti ensi viikkoon asti. Eipä mennyt niinkuin elokuvissa taaskaan. Pienen selittelyn jälkeen (mitä,miksi,koska,ketä,missä,häh) saatiin siunaus matkalle ja lopetettiin puhelu hyvillä mielin.

Efekin pikkuhiljaa alkoi lämpenemään asialle ja yhtäkkiä molemmilla oli sellainen hyvä,jännä fiilis. Päätettiin aukaista kuohuvapullo työnsaannin kunniaksi ja mentiin samana yönä vielä pihan uima-altaalle lillumaan. Täydellinen lopetus Brisbane-aikakaudelle.

Yöuinnin jälkeen,päästiin vasta 3 jälkeen nukkumaan. Herätys meillä oli kello 6. Pikasiivous ja taksi alle suuntana Cold Goastin lentokenttä.

Pari tuntia myöhemmin saavuttiin erittäin lämpimään ja todellakin sananmukaisesti, trooppiseen Cairnsiin. Brisbanen ilmasto ei tuntunut miltään tähän ilmastoon verrattuna. Huh hellettä,sanoisinko.

Cairnsin lentokenttä

Esplanade Lagoon

Matka Cairnsista tänne Cardwelliin ei sujunut ihan niin taianomaisesti.
Saatiin selville,että päiväbussi johon oltaisiin haluttu,oli buukattu täyteen ja seuraava ja ainoa bussi joka tulisi tänne lähtisi vasta 1 aamulla. Saavuttiin siis tosiaan Cairnsiin jo 11 aamulla.  Juostiin pitkin ja poikin Cairnsin keskustaa,etsien jotain junaa,bussia tai ihan mitä vaan kyytiä jolla päästäisiin tänne. Mistään ei kuitenkaan lähtenyt yhtään mitään kuljetusta.
Tyydyttiin sitten kohtaloomme ja ostettiin jäljellä olevat yöliput.

Saatiin jätettyä meidän monenkymmenen kilon matkatavarat bussiaseman kioskin takahuoneeseen,josta käytiin ne hakemassa sitten pari tuntia ennen kioskin sulkemista. 13 tunnin tuskainen odottelu oli edessä. Ensimmäiset 8 tuntia oli vain hauskaa ja maattiin rannalla ja tutkiskeltiin paikkoja,mutta sitten illan tullessa,kun kaikki paikat alkoivat menemään kiinni,alkoi taas vähän ketuttamaan,varsinkin silloin kun alkoi satamaan ja ukkostamaan. Saatiin kuitenkin jotenkin tsempattua toisiamme ja jollain ihmeellä se aikakin sitten kului.

Bussin odottelua. 11,5 tuntia takana, tunti edessä

Extreme Backpacker

Bussi saapui viimein, ja bussiin istuessa mulla alkoi soimaan puhelin. Soittaja oli toinen pariskunta,joiden kanssa meidän piti tulla tänne hostellille samalla bussilla. He soittivat ja kertoivat,että olivat eksyneet eivätkä löydä bussiasemalle. Aikaa oli tasan 20minuuttia ja Efen kanssa syöksyttiin ulos ja alettiin tulittamaan ohjeita perille. Tiesimme,että jos he myöhästyvät,seuraava bussi lähtisi vasta 9 aikaan aamulla.

Löydettiin pariskunta viime hetkillä ja kipitettiin kaikki yhdessä bussiin.

3 aamulla saavuttiin tänne Kookaburra-hostelliin ja siitä mentiinkin aika nopiaan suihkun kautta nukkumaan,sillä mulla oli tiedossa aamulla 8 aikaan työhönperehdytys joten halusin olla edes vähän ihmismäisen näköinen.

Cardwell

Efe mangopuun alla 

Krokotiilejä liikenteessä

Cardwellin rannikkoa

Hauskaa tästä tekee sen,että meillä on pieniä ryhmiä joiden kanssa mennään aina samaa matkaa töihin ja tullaan töistä pois.  Saadaan myös lainata hostellin autoja omaan käyttöön jos vaikka halutaan joskus käydä esim. vaikka keskustassa.

Löydettiin muuten myös yksi toinenkin reissaaja joka on Suomesta! Muut reissaajat on lähinnä Ranskasta,Kiinasta,Etelä-Amerikasta,Italiasta,Briteistä yms. Eli jälleen kaikennäköistä kulkijaa löytyy. Vitsi oli kivannäköistä,kun kävelin meidän yhteiskeittiöön ja siellä oli liuta ulkomaalaisia kokkaamassa perinneruokiaan. Vois ite mennä väsää jotain hernekeittoo siihen viereen :D

Tänään tosiaan mulla oli eka työpäivä,mutta siitä ja Efen työstä kerron lisää vaikka seuraavassa kirjoituksessa ;)

Siihen asti..

Rakkaudella kaivaten, E&S