2016
...Uusi vuosi uudet kujeet?
Heipä hei! Täällä taas Selam näpyttelee kuulumisia. Viimeksi Efe kertoili teille meidän Joulun vietosta sekä Townsvillen reissusta,tällä kertaa ajattelin kertoa miten meidän viime vuosi päättyi ja miten ollaan saatu aloittaa vuosi 2016.
Torstaina meillä oli vielä ihan normaali työpäivä farmilla. Töiden jälkeen käytiin ruokakaupassa ja aloitettiin uudenvuoden valmistelut hostellilla. Suurinosa asukeista lähti viettämään uuttavuotta Magnetic islandille, parin tunnin matkan päähän. Siellä oli vuoden kuumimmat fullmoon pippalot,jotka taisi olla vähän liikaa mulle ja Efelle,joten päätettiin jäädä vaan tänne tuttuun ja turvalliseen (tylsään) Cardwelliin. Hah!
Carole oli tehnyt grilliruokaa ja osingoille pääsi 10dollarin panostuksella. Itse en jaksanut panostaa syömiseen niin paljoa joten pelkät nuudelit riitti mulle, Efe taas veti pihvin jos toisenkin. Grillailun jälkeen otettiin bussi paikalliseen ravintolaan,jossa kuulemma esiintyi DJ. Siellä sitten vaihtuikin vuosi ja parin tunnin jälkeen keskiyön otettiin bussi takaisin hostellille. Täällä on muuten tosi hauskaa,että jos olet viettämässä iltaa ulkona, etkä ole ajokunnossa/oot liian laiska etkä jaksa kävellä, niin joku ravintolan/pubin työntekijä heittää sinut kotiin,maksutta.
Ilman ''omia'' ystäviä ja läheisiä uudenvuoden vietto tuntui tosi oudolta, Mutta kai se kuuluu asiaan,että täytyy olla kiitollinen niistä ihmisistä keitä sulla on tällä hetkellä ympärillä ja varsinkin matkustellessa ihmisiä tulee ja menee, joten täytyy ottaa kaikki ilo irti vielä kun ollaan yhdessä.
Oltiin jo alkuviikosta mietitty,että viikonloppuna käydään jossain. Alkuperäinen suunitelma oli käydä Mission Beachilla,mutta tarkistettiin säätiedoitus vielä ennen lähtöä ja sadettahan se lupasi. Päätettiin sitten mennä Murray Fallsille katsomaan vesiputouksia, vaikka sielläkin luvattiin sadetta niin se oli sen verran lähempänä,ettei se kovin paljoa meitä haitannut.
Paikanpäällä saatiin yllättyä,ettei oltukkaan ainoat joilla oli sama suunitelma,nimittäin paikka kuhisi ihmisiä. Alhaalla oli paikka jossa kaikki innokkaat uimarit saivat polskia ja ylhäällä meni reitti vesiputouksille.
Oli kyllä tosi kaunista ja harmittaa etteivät kuvat täysin vastaa niitä maisemia mitä siellä oli.
Sateen alkaessa alkoi vähän pelottaa uuden kameran puolesta,joten kipitettiin aina autoon suojaan odottamaan,josko sade loppuisi. Parin rundin jälkeen päätettiin luovuttaa ja lähteä takaisinpäin.
Tällaisien reissujen jälkeen ollaan kyllä tosi kiitollisia,että omistetaan auto. Meinaan ilman autoa oltaisiin todennäköisesti jumissa täällä hostellilla koko viikonloppu.
Mitä olisikaan uusi vuosi ilman uusia kuvioita? Nimittäin sain perjantaina työpäivän jälkeen tietää,että banaanifarmilla ei ole töitä tarpeeksi ja näin ollen minua eikä Manaa tarvita enään siellä. Wohuu! Ja siitä lähettiin hauskaan viikonlopun viettoon. Or not.
Tuli vähän sellanen ''mitä IHMETTÄ'' fiilis jälleen kerran,nimittäin ensin katkarapufarmilta saatiin fudut ja nyt sitten banaanifarmilta. Onneksi maalaisjärki toimii sen verran,että ymmärtää kyseessä olevan kausityön ja sen että kuinka valitettavaa se onkin,niin hedelmien säännöillä mennään,eli no bananas,no work. Harmittaa vaan tehdä kolmen kuukauden farmityö kolmessa osassa,kun taas efe saa tehtyä sen kerralla. Murr!!
Ei kuitenkaan jaksettu kauaa masennella vaan päätettiin ottaa epätyypillinen asenne ja juhlistettiinkin työnloppua perjantaina ja lauantaina käytiin kaupungissa shoppailemasa ja syömässä ja sen jälkeen käytiin taas Murray Fallseilla. Tällä kertaa päästiin pulikoimaan myös. Voin kertoa,että veden lämpötila muistutti meitä Suomesta, oli aivan jäätävän kylmää :D Tällä kertaa mentiin sen verran myöhään ja saatiinkin olla ainoita paikanpäällä olioita.
Työpaikan menettäminen kuitenkin kummitteli mielessä, ja kysyinkin Efeltä puoliksi vitsinä josko hän voisi kysäistä hänen banskufarmilta mulle töitä. Seuraavana päivänä efe ilmoitti mulle,että voisin aloittaa viikon päästä tistaina. Kuviot vaihtuvat täällä Australiassa tosi tiuhaan tahtiin (varsinkin farmitöissä) ja voin kertoa,ettei täällä pärjää ellei ole valmis mukautumaan tilanteeseen kuin tilanteeseen ja tietenkin,pitää olla valmis ottamaan riskejä ja tarttumaan hyvään tilaisuuteen kun sellaisen näkee.
Mana, mun Japanilainen pikku ystäväni sai myös tietää saavansa töitä toiselta banskufarmilta,joten mun ei tarvinnut potea huonoa omaatuntoa siitä,että sain töitä,joten loppu hyvin kaikki hyvin sanoisinko.
Kuviot vaihtuvat kuin myös ihmiset täällä hostellilla. Ensi viikon aikana täältä lähtee melkein kymmenen ihmistä ja viikonlopun aikana lähti kolme. Kuin haikeaa se onkin, kaikki ovat iloisia lähtijöiden puolesta,sillä yleensä farmityön loputtua alkaa se varsinainen loma-osuus ja reppureissaajille avautuvat miljoonat ovet lähteä reissaamaan pitkin Australiaa tai joko lähes poikkeuksetta Aasiaa. Ahh! Vielä viisi viikkoa niin mekin saadaan osuutemme tuosta taianomaisesta hetkestä,jolloin banaaneiden sijasta pakkaamme tavaramme autoon ja voidaan jättää tää hikinen Cardwell taaksemme.
Vaikka farmityön tavoite on lähes kaikilla reppureissaajalla saada toisen vuoden viisumi,eivät sitä kaikki valitettavasti kuitenkaan saa. Farmityötä täytyy tehdä joko 3 kuukautta putkeen tai vaihtoehtoisesti 88 päivää eri farmeissa. Joillakin on saattanut tulla liian kiire haalia farmipäiviä kasaan eivätkä yksinkertaisesti kerkiä saamaan niitä ekan vuoden viisumin päättyessä. Siksi potkujen/työsuhteen äkillinen loppuminen hankaloittavat tätä suunnattomasti, sillä etsiessä toista farmipaikkaa,menettää kallisarvoista viisumiaikaa jonka olisi voinut käyttää esim. töitä TEHDESSÄ. Että sellasta. Onneksi me aloitettiin nää farmityöt heti,niin ei tarvitse pelätä että pääsisi aika loppumaan.
Eli iiiiso vinkki Working holiday viisumilaisille, jos haluat tehdä toisen vuoden viisumin, aloita farmityöt mahdollisimman pian,sillä et voi ikinä tietää mitä matkan varrella tapahtuu,kannattaa ottaa varman päälle. Ja on muutenkin mukavampi viettää loppuaika täällä tietäen sen,että voit olla ns. turvallisin mielin,eikä tarvii kuumotella ja laskeskella farmipäiviä,että riittävätkö ne vai eivät. Ensin työt ja sitten huvi vai mitä?
Uusi vuosi tuo taas ajatuksia pintaan siitä miten edellinen vuosi on mennyt ja missä itse haluaisi olla vuoden päästä. 2015 oli ainakin mulle tosi raskas enkä haluaisi palata niihin tunnelmiin ikinä,jos multa kysytään. Mutta niin se vaan on ettei me aina voida itse asioihin vaikuttaa vaikka kuinka haluttaisiin. Täytyy vaan purra hammasta ja painaa eteenpäin, säilyttäen toivonkipinää yllä paremmasta huomisesta,kaikella kun yleensä on kuitenkin tarkoitus vaikka se tuntuukin niin vaikealta hyväksyä. Onneksi loppuvuosi kuitenkin kääntyi kaikinpuolin hyväksi, ja musta tuntuu,että tällä reissulla on mun ja Efen kohdalla isompikin tarkoitus kuin vain matkustella ja pitää hauskaa.
Me toivotetaan teille kaikille lukijoille mahtavaa uutta vuotta 2016 ja olkoon tämä vuosi se jona meille kaikille tapahtuu ihmeellisiä,selittämättömiä ihania asioita ja jona aikana löydetään itsemme sellaisista paikoista ja tilanteista joista ei oltaisi voitu ikinä kuvitellakaan!
Ps, Ollaan pahoillamme,ettei tällä kertaa ole mukana yhtäkään kuvaa. Oltiin viime viikko ilman nettiä joten ei olla voitu kirjoittaa ollenkaan blogia ja ette edes halua tietää millainen show on yrittää laittaa kuvia,niissä kun kestää sen satavuotta saada ne koneelle,sitten koneelta blogiin, ja juuri kun oot painamassa ''Julkaise'' niin eiköhän koko kone tilttaa. Tätä kun tapahtuu sen kolme kertaa peräkkäin niin alkaa kärsivällisys loppua :) Ensi kerralla laitetaan kuvablogi,eli tungetaan mahdollisimman monta kuvaa ja toivotaan ettei kone tilttaa.
Ensi kertaan siis!
Rakkaudella kaivaten, S&E
