BACK TO BRISBANE
Terve!
Tänään kirjoittelenkin Brisbanesta.
Lähdettiin tosiaan viikko sitten maanantaina Cardwellista ajelemaan alaspäin ja 1500 kilometriä myöhemmin saavuttiin tänne Caravan parkiin
jossa ollaankin yövytty torstaista lähtien.
Matka Cardwellista tänne ei ollut todellakaan helppo. Auto hajosi matkalla kaksi kertaa
(kiitos vanhan omistajan joka jätti tietentahtoen korjaamatta autosta tietyn osan joka sitten tietenkin hajosi tuhannen taalan kappaleiksi meidän matkalla)
jonka johdosta jouduttiin nukkumaan yksi yö ison tien varrella autossa. Rekat vaan painelee ohi ja auto heiluu kun viimeistä päivää tienvarressa.
Herättiin aamulla 7 aikoihin korjaamaan autoa jonka jälkeen käveltiin ensimmäisen talon luokse joka siinä oli ja kysyttiin josko saataisiin vähän vettä.
Onneksi Efe on monitaitoinen mies ja sai korjattua vian hetkellisesti ja kaasutettiin heti ensimmäiselle gepsin näyttämälle korjaamolle.
Noh,meidän autohan ei ole mikään maailman uusin,joten varaosia ei tietenkään siellä heillä ollut.
Efe sai idean josko jossain autokaupassa myytäisiin edes samantyyppistä,korvaavaa osaa. Jatkettiin matkaa vähän matkan päähän autokauppaan ja sieltä saatiin sopiva osa autoon.
Efe sai vaihdettua osan,mutta se jäi jotenkin hassusti kaasun taakse joka aiheutti sen,että ohittaessa kaasu tietenkin jumittui paikoilleen eikä jarruttaminen auttanut.
Siinä sitten taas panikoitiin kun isolla moottoritiellä kaasu jäi päälle. Efe sai auton pysäytettyä tien viereen ja mä koitan kerätä itteäni siinä vieressä.
On kyllä ihme,että ollaan aina selvitty säikähdyksellä lähes kaikista ns. vaaratilanteista. Tultiin siihen tulokseen,ettei voida painaa kaasua kovinkaan paljoa tästä eteenpäin.
Siinä sitten köröteltiin juuri ja juuri satasta satasen aluella kun muut vaan painelevat ohi. Saavuttiin Rockhamptoniin jossa käytiin toisella mekaanikolla joka löysi sopivan osan meille.
Otettiin varman päälle ja annettiin mekaanikon vaihtaa osa. Noh, eipä se mekaanikkokaan osannut sitä oikein vaihtaa,vaan se on vieläkin asennettuna väärin.
Auto ainakin kulkee eteenpäin ja kaasu sekä jarrut toimii,joka lienee se tärkein asia. Efe aikoo silti vielä koittaa fiksata ja saada osa oikein paikoilleen.
Rockhamptonista saavuttiin Noosaan joka on Australian top ''pakko käydä'' listassa, tai ainakin sellaisen kuvan olen saanut.
Lähes jokainen reppureissaaja on joko käynyt tai aikoo käydä Noosassa. Noosa on turistien ja surffareiden todellinen paratiisi.
Tiukan aikataulun vuoksi meillä oli vain pari tuntia aikaa pyöriä Noosassa. Käytiin ensin syömässä jonka jälkeen pulahdettiin mereen.
Merivesi oli juuri sopivan lämpöistä ja siellä oli ihanaa lillua ja katsella kalojen uintia. Vesi oli siis niin kirkasta,että sieltä saattoi bongata fisun jos toisenkin.
Ja ne kalat eivät olleet mitään silakan kokoisia, vaan aivan järkyttävän kokoisia. Voisin verrata vaikka reilun kokoiseen lohen kokoon.
Aallot olivat myös järkyttävän kokoisia. Leikittiin aalloissa ensin ihan iloisina ja odoteltiin innolla jo seuraavaa,kunnes aaltojen koko alkoi vaan suurenemaan
ja yhdessä vaiheessa tuli parin metrin aalto joka vei mut mukanaan,lensin kaaressa Efen yli melkein rantaan asti ja paiskouduin hiekkamutiin naama edellä.
Nousin ylös ja ihmettelin että mitä ihmettä nyt tapahtuu,luulin kuolevani siihen paikkaan kunnes toinen yhtä suuri aalto tuli ja vei mut taas mukanaan.
Siellä meressä mä pyörisin hyvän hetken kunnes Efe antoi käden mulle ja nousin ylös tukka pystyssä. Sanoin ''kiitti mulle riitti'' ja lähin menemään.
Efe ihmetteli miksi olin niin traumatisoitu ''ei nää ees oo pahoja aaltoja'' kunnes hetken päästä Efe tulee rantaan kylki rikkinäisenä, sille oli tapahtunut sama mitä mulle ja oli myös heittäytynt isolta aallolta hiekkaan.
Siinä hetken aikaan otettiin aurinkoa ja napsittiin parit selfiet,jonka jälkeen matka taas jatkui kohti Brisbanea.
Tähän mennessä oltiin siis nukuttu yksi yö tienvarressa autossa ja yksi yö nukuttiin teltassa Caravan parkin pihalla. Päätettiin,että seuraava yö nukuttaisiin hyvin,ehkä voitaisiin panostaa joka johonkin hostellihuoneeseen.
Noh,saavuttiin seuraavaan päämäärään niin myöhään,ettei mikään majatalo ollut enää auki. Oltiin aivan uuvuksissa ja päätettiin epätoivon hetkellä nukkua kaupan parkkipaikalla.
Siinä sitten iltamyöhään alettiin roudaamaan tavaroita etupenkille ja pumppaamaan patjaa auton takaosaan. Yö meni ihan hyvin,aamu oli vaan vähän kiusallinen.
Herättiin meinaan siihen kun parkkipaikka on täynnä autoja. Kerättiin heti kamppeet kasaan ja jatkettiin matkaa. Molemmilla oli tosi likainen olo,joten päätettiin ajaa rannalle uimaan ja peseytymään.
Onneksi rantojen lähettyvillä on lähes aina suihkut ja vessat joissa pääsee peseytymään sekä pesemään hampaat.
Ja matka taas jatkui. Parin tunnin päästä oltaisiin jo Brisbanessa. Matkanvarrella soittelin yöpaikkoihin ja löysinkin tämän Caravan parkin jossa nyt ollaan.
Tää on aika iso,mutta tosi rauhallinen. Tää on moottoritien lähellä,joka tarkoittaa sitä,että tästä on helppo ajella lähes jokapuolelle ja kaikki paikat on parin minuutin ajomatkan päässä.
Täällä ollessa ollaan käyty moikkaamassa Mikaa ja Elinaa(Majatalon omistajat keiden luona asuttiin kun ensikerran tultiin Australiaan) ja heidän tänhetkisiä reppureissaja vieraita.
Käytiin myös moikkaamassa Juhoa joka on mun vanha koulukaveri Turusta. Käytiin myös shoppailemassa työvaatteita,sillä saatiin farmityötä jossa meidän pitäisi aloittaa ensi viikolla.
Farmi sijaitsee taas kerran keskellä ei mitään,mutta palkka on sen verran kova,että päätettiin ainakin käydä katsomassa paikanpäällä,että mistä on kyse.
Farmi on puuvillafarmi ja työpäivät ovat 12 tuntisia joka päivä,13 päivää putkeen jonka jälkeen on yksi vapaapäivä. Huhhuh!
Sunnuntaina käytiin myös Hillsong seurakunnassa. Oltiin varauduttu,että pääsiäisen vuoksi siellä saattaisi olla normaalia enemmän häppeninkiä,mutta ei osattu yhtään aavistaa millaisiin juhliin oltiin menossa.
Vaikka saavuttiin myöhään,kesti palvelus yli 2,5 tuntia. Siellä oli vaikka mitä! Tanssiesityksiä,lauluesityksiä,näytelmiä sekä hyviä ja inspiroivia puheita.
Oli ihan sairaan hauskaa! Olisi saanut kestää pidempäänkin.
Viikko on vierähtänyt nopeasti ja huomenna lähdetään ajelemaan keski Australiaan työn perässä. Vähän jännittää miten siellä taas menee kun täytyy sopeutua ihan erilaiseen ympäristöön, erilaisiin ihmisiin ja uuteen työhön. Mutta hei,sitä se reissaaminen on!
Ensi kerralla kun kirjoitan,kirjoitan meidän uudessa sharehousessa jossa asutaan yhden toisen tytön kanssa kolmistaan. Siihen asti..
Rakkaudella kaivaten E&S
Terve!
Tänään kirjoittelenkin Brisbanesta.
Lähdettiin tosiaan viikko sitten maanantaina Cardwellista ajelemaan alaspäin ja 1500 kilometriä myöhemmin saavuttiin tänne Caravan parkiin
jossa ollaankin yövytty torstaista lähtien.
Matka Cardwellista tänne ei ollut todellakaan helppo. Auto hajosi matkalla kaksi kertaa
(kiitos vanhan omistajan joka jätti tietentahtoen korjaamatta autosta tietyn osan joka sitten tietenkin hajosi tuhannen taalan kappaleiksi meidän matkalla)
jonka johdosta jouduttiin nukkumaan yksi yö ison tien varrella autossa. Rekat vaan painelee ohi ja auto heiluu kun viimeistä päivää tienvarressa.
Herättiin aamulla 7 aikoihin korjaamaan autoa jonka jälkeen käveltiin ensimmäisen talon luokse joka siinä oli ja kysyttiin josko saataisiin vähän vettä.
Onneksi Efe on monitaitoinen mies ja sai korjattua vian hetkellisesti ja kaasutettiin heti ensimmäiselle gepsin näyttämälle korjaamolle.
Noh,meidän autohan ei ole mikään maailman uusin,joten varaosia ei tietenkään siellä heillä ollut.
Efe sai idean josko jossain autokaupassa myytäisiin edes samantyyppistä,korvaavaa osaa. Jatkettiin matkaa vähän matkan päähän autokauppaan ja sieltä saatiin sopiva osa autoon.
Efe sai vaihdettua osan,mutta se jäi jotenkin hassusti kaasun taakse joka aiheutti sen,että ohittaessa kaasu tietenkin jumittui paikoilleen eikä jarruttaminen auttanut.
Siinä sitten taas panikoitiin kun isolla moottoritiellä kaasu jäi päälle. Efe sai auton pysäytettyä tien viereen ja mä koitan kerätä itteäni siinä vieressä.
On kyllä ihme,että ollaan aina selvitty säikähdyksellä lähes kaikista ns. vaaratilanteista. Tultiin siihen tulokseen,ettei voida painaa kaasua kovinkaan paljoa tästä eteenpäin.
Siinä sitten köröteltiin juuri ja juuri satasta satasen aluella kun muut vaan painelevat ohi. Saavuttiin Rockhamptoniin jossa käytiin toisella mekaanikolla joka löysi sopivan osan meille.
Otettiin varman päälle ja annettiin mekaanikon vaihtaa osa. Noh, eipä se mekaanikkokaan osannut sitä oikein vaihtaa,vaan se on vieläkin asennettuna väärin.
Auto ainakin kulkee eteenpäin ja kaasu sekä jarrut toimii,joka lienee se tärkein asia. Efe aikoo silti vielä koittaa fiksata ja saada osa oikein paikoilleen.
Rockhamptonista saavuttiin Noosaan joka on Australian top ''pakko käydä'' listassa, tai ainakin sellaisen kuvan olen saanut.
Lähes jokainen reppureissaaja on joko käynyt tai aikoo käydä Noosassa. Noosa on turistien ja surffareiden todellinen paratiisi.
Tiukan aikataulun vuoksi meillä oli vain pari tuntia aikaa pyöriä Noosassa. Käytiin ensin syömässä jonka jälkeen pulahdettiin mereen.
Merivesi oli juuri sopivan lämpöistä ja siellä oli ihanaa lillua ja katsella kalojen uintia. Vesi oli siis niin kirkasta,että sieltä saattoi bongata fisun jos toisenkin.
Ja ne kalat eivät olleet mitään silakan kokoisia, vaan aivan järkyttävän kokoisia. Voisin verrata vaikka reilun kokoiseen lohen kokoon.
Aallot olivat myös järkyttävän kokoisia. Leikittiin aalloissa ensin ihan iloisina ja odoteltiin innolla jo seuraavaa,kunnes aaltojen koko alkoi vaan suurenemaan
ja yhdessä vaiheessa tuli parin metrin aalto joka vei mut mukanaan,lensin kaaressa Efen yli melkein rantaan asti ja paiskouduin hiekkamutiin naama edellä.
Nousin ylös ja ihmettelin että mitä ihmettä nyt tapahtuu,luulin kuolevani siihen paikkaan kunnes toinen yhtä suuri aalto tuli ja vei mut taas mukanaan.
Siellä meressä mä pyörisin hyvän hetken kunnes Efe antoi käden mulle ja nousin ylös tukka pystyssä. Sanoin ''kiitti mulle riitti'' ja lähin menemään.
Efe ihmetteli miksi olin niin traumatisoitu ''ei nää ees oo pahoja aaltoja'' kunnes hetken päästä Efe tulee rantaan kylki rikkinäisenä, sille oli tapahtunut sama mitä mulle ja oli myös heittäytynt isolta aallolta hiekkaan.
Siinä hetken aikaan otettiin aurinkoa ja napsittiin parit selfiet,jonka jälkeen matka taas jatkui kohti Brisbanea.
Tähän mennessä oltiin siis nukuttu yksi yö tienvarressa autossa ja yksi yö nukuttiin teltassa Caravan parkin pihalla. Päätettiin,että seuraava yö nukuttaisiin hyvin,ehkä voitaisiin panostaa joka johonkin hostellihuoneeseen.
Noh,saavuttiin seuraavaan päämäärään niin myöhään,ettei mikään majatalo ollut enää auki. Oltiin aivan uuvuksissa ja päätettiin epätoivon hetkellä nukkua kaupan parkkipaikalla.
Siinä sitten iltamyöhään alettiin roudaamaan tavaroita etupenkille ja pumppaamaan patjaa auton takaosaan. Yö meni ihan hyvin,aamu oli vaan vähän kiusallinen.
Herättiin meinaan siihen kun parkkipaikka on täynnä autoja. Kerättiin heti kamppeet kasaan ja jatkettiin matkaa. Molemmilla oli tosi likainen olo,joten päätettiin ajaa rannalle uimaan ja peseytymään.
Onneksi rantojen lähettyvillä on lähes aina suihkut ja vessat joissa pääsee peseytymään sekä pesemään hampaat.
Ja matka taas jatkui. Parin tunnin päästä oltaisiin jo Brisbanessa. Matkanvarrella soittelin yöpaikkoihin ja löysinkin tämän Caravan parkin jossa nyt ollaan.
Tää on aika iso,mutta tosi rauhallinen. Tää on moottoritien lähellä,joka tarkoittaa sitä,että tästä on helppo ajella lähes jokapuolelle ja kaikki paikat on parin minuutin ajomatkan päässä.
Täällä ollessa ollaan käyty moikkaamassa Mikaa ja Elinaa(Majatalon omistajat keiden luona asuttiin kun ensikerran tultiin Australiaan) ja heidän tänhetkisiä reppureissaja vieraita.
Käytiin myös moikkaamassa Juhoa joka on mun vanha koulukaveri Turusta. Käytiin myös shoppailemassa työvaatteita,sillä saatiin farmityötä jossa meidän pitäisi aloittaa ensi viikolla.
Farmi sijaitsee taas kerran keskellä ei mitään,mutta palkka on sen verran kova,että päätettiin ainakin käydä katsomassa paikanpäällä,että mistä on kyse.
Farmi on puuvillafarmi ja työpäivät ovat 12 tuntisia joka päivä,13 päivää putkeen jonka jälkeen on yksi vapaapäivä. Huhhuh!
Sunnuntaina käytiin myös Hillsong seurakunnassa. Oltiin varauduttu,että pääsiäisen vuoksi siellä saattaisi olla normaalia enemmän häppeninkiä,mutta ei osattu yhtään aavistaa millaisiin juhliin oltiin menossa.
Vaikka saavuttiin myöhään,kesti palvelus yli 2,5 tuntia. Siellä oli vaikka mitä! Tanssiesityksiä,lauluesityksiä,näytelmiä sekä hyviä ja inspiroivia puheita.
Oli ihan sairaan hauskaa! Olisi saanut kestää pidempäänkin.
Viikko on vierähtänyt nopeasti ja huomenna lähdetään ajelemaan keski Australiaan työn perässä. Vähän jännittää miten siellä taas menee kun täytyy sopeutua ihan erilaiseen ympäristöön, erilaisiin ihmisiin ja uuteen työhön. Mutta hei,sitä se reissaaminen on!
Ensi kerralla kun kirjoitan,kirjoitan meidän uudessa sharehousessa jossa asutaan yhden toisen tytön kanssa kolmistaan. Siihen asti..
Rakkaudella kaivaten E&S
