FARMIELÄMÄÄ

                                                BANAANEITA JA KATKARAPUJA

   Siitä on taas pari viikkoa kun ollaan viimeksi kirjoitettu meidän kuulumisia.
   Pitäisi opetella kirjoittamaan useammin,sillä taas on niin paljon tapahtunut,enkä tiedä mistä              aloittaisin kertomaan ensin.
               
 Viimekerralla lopetin kirjoituksen siihen,että kertoisin lisää meidän työstä täällä,joten             aloitetaan siitä.

Niinkuin otsikko kertookin,ollaan saatu banaani sekä katkarapufarmista töitä. Efe raataa banaanifarmilla kantaen 40kiloisia banaaniterttuja ja mä pakkailen katkarapuja Seafarmilla.

Ensimmäinen työpäivä alkoi mulla aika huonosti. Pääsin Greenroomiin eli vihreään huoneeseen jossa tapahtuu katkarapujen eroittelu. Eli hihnalla kulkee suoraan merestä tulleet ravut,joita meidän pitää sitten erotella hyvät huonoista ja ottaa kaikenmaailman roskat sun muut kivet pois.

Nelisen tuntia pystyin sitä tekemään,mutta sen jälkeen oli pakko sanoa pomolle,että kohta lentää laatta, sillä se hihna menee niin nopeasti eikä mun aivot sitä pysty käsittämään :D Joten tulin ns. merisairaaksi. Onneksi pomo oli erittäin ymmärtäväinen asian suhteen, sanoi etten kuulemma ollut ensimmäinen joka tulee merisairaaksi tuota työtä tehdessä.
Yksi tyttö oli kuulemma oksentanut 25 kertaa kunnes sitten sai vaihtaa työpistettä. Onneksi mulla ei mennyt sentään ihan niin pitkälle,vaikka oksennus oli ihan hiuskarvan varassa.

 Mut sitten siirrettiin HighCare-roomiin. Siellä myös oli hihnatyötä,johon mun ei tarvinnut osallistua,vaan sain punnita rapuja. Sitä sitten tein loppupäivän.

 Seuraavana työpäivänä ilahduin nähdessäni,että mut oli laitettu packout-roomiin eli pakkaamoon. Siellä on tosi hyvä meininki ja hyvä yhteishenki (kyllä noissa kaikissa huoneissa on ei siinä mitään) ja huhujen mukaan taitaapi olla paras huone missä työskennellä. Siellä olenkin saanut olla joka kerta tähän asti.

Pilkahdus Seafarmista jossa olen töissä.

Efen ensimmäinen päivä oli tosi raskas. +30asteisessa säässä kantaa monenkymmenen kilon banaaniterttuja ei ole ihan mitään hauskaa hommaa. Ensimmäisen työpäivän jälkeen Efe oli hiljaista poikaa koko päivän. Joka paikkaa kolotti ja sainkin hieroa Efen kipeitä olkapäitä pariin otteeseen. Ehtisin jo huolestua,eihän tuollaista jaksa kauaa.

 Onneksi se oli vain se ensimmäinen päivä,meinaan toisena päivänä Efe palasi töistä hymy huulilla. Tähän asti Efe on jaksanut hyvin farmilla.

Banaanifarmilla pojat rehkii

Autossa menossa/tulossa banskufarmilta

Ainoa asia mikä mietityttää on tämä Cairnsin paahtava aurinko. Paikalliset ovat jo moneen otteeseen voivotelleet meidän tänne tuloa tähän aikaan vuodesta (Cairns on se paikka mihin ihmiset pakenevat kylmyyttä ympäri Australiaa ,sillä tähän aikaan vuodesta Cairnsin ilmasto vain lämpenee lämpenemistään) ja sanovat,ettei tämä sää tästä ainakaan kylmene,päinvastoin.

Vaikka täällä on aivan sietämättömän kuuma,mutta se kosteus on jotain aivan uskomatonta. Yksi paikallinen kertoi,että täällä ilmankosteus on ensikuusta lähtien n.95%, ja sitä pitäisi kestää maaliskuuhun saakka. Auts! Ehkä me kysytään jossain vaiheessa,josko Efe pääsisi sisälle pakkaamaan banaaneita,ulkotyön sijasta.

Efen työvuorot on aina 7aamusta 4päivään saakka. Eli aika mukavat työajat. Mulla taas,yllätys yllätys on työvuorot ihan miten sattuu. Olis ollut liian täydellinen paikka,ellei olisi mitään valitettavaa. Esimerkkinä,oltiin yksi päivä töissä 2aamusta 9aamuun. Ja tänään menen töihin 12aikaan yöllä ja olen 9 asti aamulla. Mun työvuorot on yksi iso miinus täällä.

 Mutta kai mitä vaan jaksaa tehdä kolmen kuukauden ajan. :D Voin seistä vaikka päälläni sen kolmen kuukauden ajan,jos saisin sen toisen vuoden viisumin. Sillä se toisen vuoden viisumi on ainut oljenkorsi jonka avulla päästään tänne vielä uudestaan pidemmäksi aikaa,ja jos me ei sitä nyt tehdä,niin olen aika varma,että jossain vaiheessa alkaisi kaduttamaan.

 Ja sitä paitsi,nyt on mennyt jo 2viikkoa töissä! Wuhuu, enää 2kuukautta ja 2 viikkoa jäljellä ;) Ja vaikka meillä ei olisikaan joka päivä töitä farmilla, ne lasketaan siihen viisumipäivään,sillä ollaan kuitenkin joka päivä ns. valmiudessa tulemaan töihin. Joten sitäkään ei tarvitse murehtia,että onko ollut tarvittavat päivät töissä,kuhan vaan ollaan se 3kuukautta heidän käytettävissään.

Silloin kun ei olla töissä,niin silloin hengaillaan täällä hostellissa. Arkisin ihmiset on niin väsyneitä ettei oikein jaksa töiden jälkeen muuta tehdä kun vaan olla,pelata jotain pelejä,katsella leffoja,uida,käydä kalastamassa, yms. Vkloppusin täällä on menoa ja meininkiä. Meillä on joka perjantai teemabileet,jotka englantilaiset tytöt järjestävät meille.

Illan teemana oli jokin kuuluisa hahmo/henkiö. Sieltä löytyy mm.merenneitoa,paavopesusientä ja Tom&Jerry

Lauantaisin tehdään jotain yhdessä esimerkiksi vime lauantaina väsättiin sushia yhdessä. Eilen käytiin pelaamassa lawn ballia joka oli tosi hauskaa! Se on vähän niinkuin keilauksen ja petangin risteytys. Pelin jälkeen käytiin syömässä yhdessä ravintolassa meren äärellä. Tänään pojat ovat suunitelleet menevänsä vesiputouksille. Saas nähdä mitä me tytöt keksitään ;) Vai keksitäänkö mitään,täytyy olla puolenyön aikaan skarppina töissä. Argh!

Piti tarkistaa tarkkaan kumpi joukkue voitti.

Pizza jonka söin oli jokin kasvisössötys. Oli toooosi hyvää,omn omn. 

Koti-ikävä ei ole vielä pahemmin iskenyt, ollaan saatu olla yhteydessä lähimpiin ja onneksi saadaan turvaa myös toisistamme ja yläkerran Herrasta. Joulun tienoilla saattaa iskeä pahempi ikävä,sillä Joulu on sitä perheaikaa,mitä täällä ei kuitenkaan saa. Onneksi ollaan samassa veneessä muiden reissaajien kanssa ja voidaan sitten itkeä yhdessä täällä :D Ajateltiin ostaa kinkku ja tehdä jotain joulusafkaa,jotta saisi edes vähän sitä fiilistä meidänkin joukkoon.

Taas vaihteeksi meillä on pientä säätöä näiden kuvien kanssa,joten valitettavasti ei saatu kaikkia kuvia teille näytille. Välistä jäi mm. meidän hieno sushi-iltama,kalastusreissu ja Inghamin reissu. koitetaan selvitellä miten saataisiin kuvat parhaiten tänne jatkossa.

Tämä riittänee seuraavaan kertaan.. siihen saakka..

    Rakkaudella kaivaten, S&

                                                        WELCOME TO

                                  C      A     I     R     N     S 

   
Blogi on jäänyt aika pahastikin taka-alalle monestakin eri syystä. Suurin syy kuitenkin on varmaan se,että meillä ei ole ollut WiFi:ä pariin viikkoon,eikä me olla haluttu tuhlata meidän kallista puhelinliittymän nettiä siihen. Eikä meille ole oikeastaan edes tapahtunut mitään kertomisen arvoista (meidän mielestä) paitsi tietenkin tähän päivään saakka...

Saatiin siis pari viikkoa sitten muutettua siihen meidän uuteen asuntoon söpön pariskunnan luokse.
Efe ei ollut onnistunut saamaan töitä ja multakin tuntui vuorot vaan vähenevän. Ravintola oltiin juuri avattu ja pomo käytännössä pyöritti paikkaa siellä yksin,oli sen verran hiljaista.

Netin puuttuessa käytiin sitten läheisessä kauppakeskuksessa jossa oli ''nettikioski'' jossa sitten sai maksu vastaan käyttää nettiä. Tykitettiin työhakemuksia menemään joka paikkaan mitä siellä oli tarjolla. Tosi moni oli kiinnostunut ja valmiina ottamaan töihin,mutta kuitenkin aina jossain vaiheessa lopettivatkin yhtäkkiä puhelimeen vastaamisen eikä ottanut enää yhteyttä. ERITTÄIN ärsyttävää toimintaa.

Oltiin sitten aikas epätoivoisia (taas välillä) ja päätettiin lähteä South Bankille,Parklandsille vähän tuulettumaan. Se on siis sellainen parin sadan metrin pituinen uima-allas joka on sijoitettu joen viereen. Valittiin oikein lämmin päivä(+28) jolloin mennään ja siellä menikin lähes koko päivä. Vaikka allas sijaitsi keskellä keskustaa,niin oli kyllä niin rauhallinen ja rentouttava paikka, Hiekkapohja altaassa teki myös enemmän sellaisen ''ranta'' vaikutelman,joka oli kiva pieni lisäys tunnelmaan.

Ruokatauko

South Bank, Parklands

Päivät kuluivat eikä mistään kuulunut oikein mitään. Päätettiin sitten soittaa paniikkipuhelu Efen vanhemmille,jotka neuvoivat meitä odottamaan rauhallisin mielin ja koittivat vähän rauhoitella meitä. Lopetettiin sitten puhelu siihen,että sovittiin ellei viikon päästä löydy kummallekaan työtä,niin alettaisiin silloin etsiä meille farmityötä,jolloin voidaan samalla tehdä farmipäivät toisen vuoden visaa varten.

Kuinka ollakkaan,seuraavana päivänä, lauantaina saatiin puhelu,että Cairnsissa(2000km pohjoiseen) olisi meille molemmille farmityötä kaikkine puutteineen,kuhan vaan oltaisiin paikalla viimeistään maanantaina klo 9 aamulla,jotta ehdittäisiin perehdytykseen.

Laskin nopeasti yks plus yks ja tulin siihen tulokseen,että jos me ei nyt tähän tilaisuuteen tartuta,niin myöhemmin voi olla vaikeampaa saada ns. näin ''helposti'' työtä, työtä jolla molemmat saataisiin hankittua,se toisen vuoden visa. (toisen vuoden visan saantiin täytyy tehdä farmityötä 88päivää)

Tuuliviirinä mulle ei tuottanut mitään ongelmaa vaan pakata tavarat ja lähteä vaikka samantien ovesta ulos. Efe oli sitä mieltä,että meidän pitäisi pysähtyä hetkeksi miettimään muita vaihtoehtoja ja päättää asioista vähän rauhallisemmin.

Nielaisin innostukseni ja pakotin itseäni rauhoittumaan,siinä kuitenkin onnistumatta. Tiesin,että tähän tilaisuuteen meidän on vaan TARTUTTAVA. Soitettiin sitten farmipaikan omistajalle ja luvattiin ostaa liput jos meille luvattaisiin siellä oikeasti olevan töitä. Ja niin me ostettiin sunnuntai yöllä 1 aikaan liput Cairnsiin. Lähtö olisi sunnuntai aamulla kello 9.

Soitettiin Efen vanhemmille ja kerrottiin uutiset. Yllätys oli heille suuri,sillä juuri edeltävänä päivänä oltiin puhuttu,ettei saisi hätiköidä ja pitäisi ottaa aivan rauhallisesti ensi viikkoon asti. Eipä mennyt niinkuin elokuvissa taaskaan. Pienen selittelyn jälkeen (mitä,miksi,koska,ketä,missä,häh) saatiin siunaus matkalle ja lopetettiin puhelu hyvillä mielin.

Efekin pikkuhiljaa alkoi lämpenemään asialle ja yhtäkkiä molemmilla oli sellainen hyvä,jännä fiilis. Päätettiin aukaista kuohuvapullo työnsaannin kunniaksi ja mentiin samana yönä vielä pihan uima-altaalle lillumaan. Täydellinen lopetus Brisbane-aikakaudelle.

Yöuinnin jälkeen,päästiin vasta 3 jälkeen nukkumaan. Herätys meillä oli kello 6. Pikasiivous ja taksi alle suuntana Cold Goastin lentokenttä.

Pari tuntia myöhemmin saavuttiin erittäin lämpimään ja todellakin sananmukaisesti, trooppiseen Cairnsiin. Brisbanen ilmasto ei tuntunut miltään tähän ilmastoon verrattuna. Huh hellettä,sanoisinko.

Cairnsin lentokenttä

Esplanade Lagoon

Matka Cairnsista tänne Cardwelliin ei sujunut ihan niin taianomaisesti.
Saatiin selville,että päiväbussi johon oltaisiin haluttu,oli buukattu täyteen ja seuraava ja ainoa bussi joka tulisi tänne lähtisi vasta 1 aamulla. Saavuttiin siis tosiaan Cairnsiin jo 11 aamulla.  Juostiin pitkin ja poikin Cairnsin keskustaa,etsien jotain junaa,bussia tai ihan mitä vaan kyytiä jolla päästäisiin tänne. Mistään ei kuitenkaan lähtenyt yhtään mitään kuljetusta.
Tyydyttiin sitten kohtaloomme ja ostettiin jäljellä olevat yöliput.

Saatiin jätettyä meidän monenkymmenen kilon matkatavarat bussiaseman kioskin takahuoneeseen,josta käytiin ne hakemassa sitten pari tuntia ennen kioskin sulkemista. 13 tunnin tuskainen odottelu oli edessä. Ensimmäiset 8 tuntia oli vain hauskaa ja maattiin rannalla ja tutkiskeltiin paikkoja,mutta sitten illan tullessa,kun kaikki paikat alkoivat menemään kiinni,alkoi taas vähän ketuttamaan,varsinkin silloin kun alkoi satamaan ja ukkostamaan. Saatiin kuitenkin jotenkin tsempattua toisiamme ja jollain ihmeellä se aikakin sitten kului.

Bussin odottelua. 11,5 tuntia takana, tunti edessä

Extreme Backpacker

Bussi saapui viimein, ja bussiin istuessa mulla alkoi soimaan puhelin. Soittaja oli toinen pariskunta,joiden kanssa meidän piti tulla tänne hostellille samalla bussilla. He soittivat ja kertoivat,että olivat eksyneet eivätkä löydä bussiasemalle. Aikaa oli tasan 20minuuttia ja Efen kanssa syöksyttiin ulos ja alettiin tulittamaan ohjeita perille. Tiesimme,että jos he myöhästyvät,seuraava bussi lähtisi vasta 9 aikaan aamulla.

Löydettiin pariskunta viime hetkillä ja kipitettiin kaikki yhdessä bussiin.

3 aamulla saavuttiin tänne Kookaburra-hostelliin ja siitä mentiinkin aika nopiaan suihkun kautta nukkumaan,sillä mulla oli tiedossa aamulla 8 aikaan työhönperehdytys joten halusin olla edes vähän ihmismäisen näköinen.

Cardwell

Efe mangopuun alla 

Krokotiilejä liikenteessä

Cardwellin rannikkoa

Hauskaa tästä tekee sen,että meillä on pieniä ryhmiä joiden kanssa mennään aina samaa matkaa töihin ja tullaan töistä pois.  Saadaan myös lainata hostellin autoja omaan käyttöön jos vaikka halutaan joskus käydä esim. vaikka keskustassa.

Löydettiin muuten myös yksi toinenkin reissaaja joka on Suomesta! Muut reissaajat on lähinnä Ranskasta,Kiinasta,Etelä-Amerikasta,Italiasta,Briteistä yms. Eli jälleen kaikennäköistä kulkijaa löytyy. Vitsi oli kivannäköistä,kun kävelin meidän yhteiskeittiöön ja siellä oli liuta ulkomaalaisia kokkaamassa perinneruokiaan. Vois ite mennä väsää jotain hernekeittoo siihen viereen :D

Tänään tosiaan mulla oli eka työpäivä,mutta siitä ja Efen työstä kerron lisää vaikka seuraavassa kirjoituksessa ;)

Siihen asti..

Rakkaudella kaivaten, E&S

BYE BYE KURABY

                                                               EAGLEBY

  2,5 viikkoa sitten tultiin tänne Australiaan, Kuraby nimiselle paikkakunnalle ja nyt on aika jättää hyvästit (ainakin hetkellisesti) ja pakata laukut ja vaihtaa vähän maisemia. Saatiin Efen kanssa tosi kiva asunto Eaglebysta,jossa asuu ihana pariskunta. Monikulttuurisuus on ainakin huipussaan siinä asunnossa,sillä siellä asustaa latino mies ja hänen puoliksi kiinalainen vaimo,sitten vielä mun afrikkalaiset juuret ja Efen turkkilainen tausta niin bileet voi alkaa.
Täällä on muutenkin joka toisella kävelijällä jonkin sortin etninen tausta,kerrankin mäki sulaudun joukkoon :D . And I love it! 

Meidän maisemat aamupalalla

Pelailtiin jättijengaa porukalla

päätettiin tehdä ite ja säästää.. or not

 Se asunto sijaitsee alueella nimeltä Eagleby, Beenleighin juna-asemalta parisen kilometriä. Sieltä mä pääsen töihin tosi helposti yhdellä bussilla. JEP, luit oikein, MÄ SAIN TÖITÄ! Ollaan Efen kanssa epätoivosesti etitty täältä töitä heti ensimmäisestä viikosta lähtien ja nyt jo nappasi. Sain töitä juuri avattavasta intilaisesta ravintolasta nimeltään Urban Turban. Toimin siellä ainoana kokkina, mikä vähän jännittää,mutta tottakai tällaiseen mahdollisuuteen pitää tarttua kaksin käsin.

Hain kuitenkin varmuuden vuoksi vielä yhteen paikkaan,jossa kävin tänään haastattelussa. He lupasivat ilmoitella viimeistään tiistaina saanko paikan vai en. Se on vähän kauempana (Junalla kestää tunnin) mutta siinä on palkka vähän parempi (vaikka molemmissa on huomattavasti paremmat palkat mitä Suomessa on) ja muutenkin se paikka tuntui ehkä enemmän sellaiselta missä oikeasti ja aidosti viihtyisin. Paikan nimi on Papa Joe's Pizza.

Efellä on huomenna työhaastattelu puusepän hommiin. Kädet ristiin ja toivotaan,josko hän sen saisi.

Viime blogikirjoituksesta on jo aikaa, ja tuntuu,että olisi niin paljon kerrottavaa,mutta niin vähän tilaa ja aikaa kirjoittaa kaikkea mitä täällä ollaan puuhailtu. Kerron siis kaikki ns. herkkupalat ;)

Ihan ensimmäiseksi on pakko aloittaa siitä,miten me vihdoin ja viimein päästiin käymään siellä Hillsongissa. Se on siis seurakunta,jossa ollaan aina haluttu käydä ja olikin tän reissun ensimmäisiä bucket-listan kohteita.

Saatiinkiin siis selville,että se keskustan lähettyvillä oleva seurakunta on lopettanut toimintansa,mutta ilmeisesti siitä ei olla tiedoitettu tarpeeksi hyvin.

Käytiin sitten Mt. Gravatin seurakunnassa.

Ensinnäkin..

Se oli ihan sairaan siisti rakennus,jonka takana oli Campus,jossa opiskelijat hengailivat ja leikkivät,odottaen jumalanpalvelusta. Hetken aikaan pyörittiin ja tutkiskeltiin paikkoja lumoutuneina. Piakkoin meitä tuli kättelemään vaalea tukkainen herrasmies jonka nimeä en enää valitettavasti muista (Aussi-englanti on niin nopeatempoista,että joka toisen sanan välissä pitää kysyä että WHAT?)

Mut enivei..

Hän ilmeisesti oli jonkin sortin isokiho siellä ja näyttikin meille paikan parhaimmat paikat joihin istua. Pienen esirukouksen jälkeen bändi saapui lavalle ja VOI MORJENS mitkä pippalot siellä oli. Aivan kuin jostain musiikkivideosta. Valot vilkkus siellä sun täällä, lavalla oli 5 uskomattoman hyviä laulajia sekä bändi taustalla. Ihmiset tanssivat ja ylistivät kuin viimeistä päivää. Siellä ei tullut paljoa istuttua.

Bileitten jälkeen saatiin kuitenkin istua ja lavalle tuli illan puhuja. Illan aiheena oli siis pelkojen, epäilysten, huonojen tapojen jne irti päästäminen. Aika sopiva aihe ainakin mulle ja Efelle ja uskoisin,että meillä kaikilla on joitakin taakkoja jotka estävät meitä elämästä täysillä ja joista haluaisi päästää irti. Oli kyllä tosi hyvä puhe, ja vaikuttava.

Puheen jälkeen oli pari muuta aihetta joita käytiin läpi rukoillen, jonka jälkeen bändi
saapui jälleen lavalle ja veti taas sellaisen setin,ettei ketään paikallaolija jäänyt kylmäksi.

Palveluksen jälkeen osallistuttiin Efen kanssa pienryhmään jossa on meidänikäisiä tyyppejä. Ens sunnuntaina pitäisi mennä sinne sitten vähän tutustumaan porukkaan ja Efellä on luvassa myös miesten ilta, johon saa osallistua siis pelkästään miehiä. Eli pähkinänkuoressa: Joukko miehiä kerääntyy seurakunnalle,jossa he puuhaavat kaikkea hauskaa, tutustuvat toisiinsa, puhuvat urheilusta ja syövät PALJON lihapitoista ruokaa, Näin siis sieltä seurakunnasta kuvailtiin sitä tapahtumaa.

Ja jälleen kerran meille kävi pieni vahinko ja nyt puolestaan Efe on vahingossa poistanut kaikki meidän ottamat kuvat sieltä Hillsongista (tekniikan ihmelapsia ollaan kyllä joo) ja mäki otin vaan yhden nihkeen kuvan parkkipaikalta,mutta saapi kelvata :<

Ollaan muuten saatu 6 kivaa kämppäkaveria tänne meille asumaan. He muutti jo viikko sitten,ja on kyllä tosi mukavia. Parikymppisiä pariskuntia Oulusta. Kohta meidän tiet eroavat,sillä he lähtevät ens viikolla Gold Coastille päin ja me taas sinne Eagleby:lle. Sovittiin kylläkin,että ens vuoden lopussa,kun viisumiaika alkaa olemaan lopussa ja kaikki pakolliset työkuviot on saatu tehtyä niin lähdetään talvea pakoon jonnekin pohjoiseen ja siellä sitten vähän lomaillaan yhdessä. sounds like a plan to me!

Ja tässä kuva koko poppoosta

Ensi kerralla kirjoittelenkin jo meidän uudessa kodissa! 

Siihen asti..

Rakkaudella kaivaten, 

S&E