DIRRANBANDI
helou!
Päätin alkaa raapustelemaan vähän kuulumisia.
Yövuorojen jälkeen mulla on mennyt unirytmi vähän sekaisin (ylläripylläri) ja ajattelin hyödyntää tänkin vaikeuden edes jotenkin.
Normaalisti mulla ei olisi aikaa kirjoitella blogia, meinaan heräämisen ja töihin menon välissä meillä on n. pari tuntia vapaa-aikaa
mikä menee lähinnä eväiden tekemiseen sun muihin tylsiin juttuihin.
Viime kerralla oltiin lähdetty ajelemaan tänne Dirranbandiin päin töiden perässä.
Lähdettiin Brisbanesta aikaisin aamulla ja tarkoituksena oli päästä perille ennen pimeää. Suunitelmillahan on aina tapana mennä mönkään (ainakin meidän tapauksessa)
ja kello näytti jo 8 illalla,eikä oltu vieläkään päästy perille. Matkanvarrella sattui taas kaikennäköistä ja satuttiin vahingossa myös ajamaan kengurun päältä.
Kenguruita vilisi tien yli ihan koko ajan ja piti koko ajan olla valppaana ettei vaan osuisi pieneen pussieläimeen. Illan pimetessä,oli tietysti vielä vaikeampaa.
Niimpä sitten keskellä matkaa Efe lyö jarrut päälle ja nään vaan sivusta kun jokin osuu autoon ja lentää pari metriä taaksepäin. Kenguruhan se oli.
Pikku veikko oli vielä elossa ja alettiin Efen kanssa harmittelemaan,että eikai meidän vaan täydy sitä nyt hengestä päästää,ettei toisen tarvitse kitua.
Pari minuuttia myöhemmin kengu sulki silmänsä ja nukkui pois. Itku silmässä,väsyneinä jatkettiin siitä matkaa.
Saavuttiin tiistai iltana tänne pienen pieneen kylään Dirranbandiin.
6 tunnin ajomatka oli imenyt meistä molemmista kaikki mehut pois ja perille saavutessa halusimme vain alkaa purkamaan tavaroita ja painua unille.
Michelle ja Gregg, jotka ovat siis töissä henkilöstövuokraus palvelussa, olivat meitä vastassa.
Täytyy kyllä sanoa,että kumpikaan meistä ei ole koskaan saanut niin hyvää kohtelua työnantajalta. Molemmat ovat niin ihania ja auttavaisia ja
muistavat muistuttaa meitä siitä,että jos
jotain puuttuu tai jokin on vähänkin huonosti niin heihin saa ottaa yhteyttä 24/7.
Saatiin piakkoin tietää,että kotimme avaimet olivat vahingossa jääneet sisälle eikä auttanut muu kuin hämärin keinoin murtautua sisälle.
Avaimet olivat klassisesti keittiönpöydällä, ikkunasta kurkittuna.
Farmin työntekijä Lucky,oli myös paikalla ja hän ritallisesti päästi meidät sisään murtaen oven.
Saatiin pieni kierros ympäri taloa ja Michelle ja Gregg odottivat hyväksyvää nyökkäystä meiltä. Ja senhän he saivat,sillä talo oli täydellinen meille.
3 makuuhuoneesta valittiin suurin (tottakai) ja alettiin purkamaan tavaroita paikoilleen.
Pienen pintasiivouksen jälkeen hifisteltiin yhdessä, sillä oltiinhan tähän asti asuttu vain joko n. 15 neliöisessä huoneessa tai sitten autossa.
Sänkyyn mentiin innolla seuraavaa päivää odottaen. Luvassa olisi tutustumispäivä farmiin sekä porukassa grillailua.
Aamulla herättiin särminä, ei haluttu olla minuuttiakaan myöhässä ensimmäisenä päivänä. Tavattiin Michelle ja Gregg keskustassa, josta ajettiin samaa matkaa töihin.
Töissä käytiin läpi monen monta tutustumis videota sekä käytännön asioita. Yllätyttiin siitä,miten pieni joukko meitä on töissä farmilla.
Alle 15 henkilön pitäisi pyörittää Australian suurimpaa puuvillatehdasta? Huh huh,pitkiä päiviä olisi tosiaan luvassa. Tehdas on käynnissä yötäpäivää.
Tutustumispäivä loppui siihen,kun jokainen sai tietää työtehtävänsä sekä työvuoronsa. Onneksi mä ja Efe päästiin samaan vuoroon,vaikka ilta-vuoro onkin.
Ilta-vuoro alkaa siis 7 illalla ja loppuu 7 aamulla ja töitä tehtäisiin 2 viikkoa putkeen,jonka jälkeen olisi 1 vapaapäivä.
Eka viikko meni tehdasta siivoillessa ja pelättiin jo Efen kanssa,ettei työt koskaan alakkaan..olisi silloin pitänyt olla tyytyväinen leppoisiin siivousvuoroihin,
meinaan nyt parin viikon putken jälkeen on aika loppuunkulunut olo.
Vaikka rankkaa on ollut niin kyllä palkkapäivänä taas saa energiaa painaa duunia. Jos joskus on mahdollisuus mennä töihin puuvillahommiin niin suosittelen.
Se taitaapi olla ainakin yksi parhaimmista paikoista köyhälle backpackerille. Töitä on lyhyeksi ajaksi,mutta pitkillä päivillä.
Pomo kertoi,että 6 kuukaudessa pariskunta pystyy säästämään 70 000 dollaria,mikä lienee n. 40-30 000 euroa. Not bad, not bad at all.
Eipä täällä työn teon lisäksi paljon muuta tekemistä sitten olekkaan. Ekalla viikolla käytiin pyörähtämässä paikallisessa showssa.
Kaikki työntekijät saivat sen viikonlopun vapaaksi,sillä tosiaan täällä ei oikein mitään tapahdu lähes koskaan,niin niinä harvoina hetkinä kun jotain on,tottakai ihmiset haluavat päästä sinne. Aika rentoa meininkiä työpaikalta,sanoisinko?
Kokeileppa samaa Suomessa '' Hei pomo, keskustassa olis tivoli tänään,saadaanks me kaikki vapaata?'' Joo ei.
Ei kovin kauaa siellä kuiteskaan oltu,sillä mä olin niin kipeä etten pysynyt tolpillani.
Yksi kahden viikon sessio on nyt takana ja 2-4 vielä pitäisi olla edessä. 6-8viikkoa tällaista tahtia riittäisi kyllä mulle,mutta Efellä pyörii dollarin kuviot silmissä ja haluaisi tehdä pidempään töitä.
Tosi moni onkin jo sanonut,että jos tehdään työt hyvin niin saattaa olla,että saataisiin muilta puuvillafarmeilta töitä,tämän kauden jälkeen.
Sen näkee sitten millaiset fiilikset silloin on ja miten sitä jaksaa.
Jos totta puhutaan,mulla on alkanut iskemään koti-ikävä jo pikkuhiljaa..Ei niinkään Suomea(Koska kylmyys) ,mutta siis kavereita sekä sukulaisia on ikävä.
Siinä taisikin tulla ne tärkeimmät kuulumiset.
Ensi kertaan!
helou!
Päätin alkaa raapustelemaan vähän kuulumisia.
Yövuorojen jälkeen mulla on mennyt unirytmi vähän sekaisin (ylläripylläri) ja ajattelin hyödyntää tänkin vaikeuden edes jotenkin.
Normaalisti mulla ei olisi aikaa kirjoitella blogia, meinaan heräämisen ja töihin menon välissä meillä on n. pari tuntia vapaa-aikaa
mikä menee lähinnä eväiden tekemiseen sun muihin tylsiin juttuihin.
Viime kerralla oltiin lähdetty ajelemaan tänne Dirranbandiin päin töiden perässä.
Lähdettiin Brisbanesta aikaisin aamulla ja tarkoituksena oli päästä perille ennen pimeää. Suunitelmillahan on aina tapana mennä mönkään (ainakin meidän tapauksessa)
ja kello näytti jo 8 illalla,eikä oltu vieläkään päästy perille. Matkanvarrella sattui taas kaikennäköistä ja satuttiin vahingossa myös ajamaan kengurun päältä.
Kenguruita vilisi tien yli ihan koko ajan ja piti koko ajan olla valppaana ettei vaan osuisi pieneen pussieläimeen. Illan pimetessä,oli tietysti vielä vaikeampaa.
Niimpä sitten keskellä matkaa Efe lyö jarrut päälle ja nään vaan sivusta kun jokin osuu autoon ja lentää pari metriä taaksepäin. Kenguruhan se oli.
Pikku veikko oli vielä elossa ja alettiin Efen kanssa harmittelemaan,että eikai meidän vaan täydy sitä nyt hengestä päästää,ettei toisen tarvitse kitua.
Pari minuuttia myöhemmin kengu sulki silmänsä ja nukkui pois. Itku silmässä,väsyneinä jatkettiin siitä matkaa.
 |
| Airlie Beachilla,matkalla Brisbaneen. |
 |
| Meidän luola autossa :D Oli kyllä yllättävän hyvä nukkua! |
 |
| Eräjormat telttailemassa |
 |
| Oli pakko ottaa kuva,kun näin taivaalle ilmestyvän sydämen. Myöhemmin selvitin,että sydän taivaalla oli Hillsongin risti- on-sydän kampanjaa,johon myös siis kuului ristin merkki mutta ilmeisesti mä ehtisin näkemään vaan syrämmen :D |
Saavuttiin tiistai iltana tänne pienen pieneen kylään Dirranbandiin.
6 tunnin ajomatka oli imenyt meistä molemmista kaikki mehut pois ja perille saavutessa halusimme vain alkaa purkamaan tavaroita ja painua unille.
 |
| Aamu sarastaa |
 |
| Pääsiäisenä oli Hillsongissa panostettu, oli vaikka mitä esityksiä sekä puheita! |
 |
 |
| Lisää kuvateksti |
 |
| Vähän on populaa tullu Nigeriassa ylistysbileisiin. Suurin kokousn taisi olla 3,8milj. |
 |
| ST. George järvi |
 |
| Cross equals love |
Michelle ja Gregg, jotka ovat siis töissä henkilöstövuokraus palvelussa, olivat meitä vastassa.
Täytyy kyllä sanoa,että kumpikaan meistä ei ole koskaan saanut niin hyvää kohtelua työnantajalta. Molemmat ovat niin ihania ja auttavaisia ja
muistavat muistuttaa meitä siitä,että jos
jotain puuttuu tai jokin on vähänkin huonosti niin heihin saa ottaa yhteyttä 24/7.
Saatiin piakkoin tietää,että kotimme avaimet olivat vahingossa jääneet sisälle eikä auttanut muu kuin hämärin keinoin murtautua sisälle.
Avaimet olivat klassisesti keittiönpöydällä, ikkunasta kurkittuna.
Farmin työntekijä Lucky,oli myös paikalla ja hän ritallisesti päästi meidät sisään murtaen oven.
Saatiin pieni kierros ympäri taloa ja Michelle ja Gregg odottivat hyväksyvää nyökkäystä meiltä. Ja senhän he saivat,sillä talo oli täydellinen meille.
3 makuuhuoneesta valittiin suurin (tottakai) ja alettiin purkamaan tavaroita paikoilleen.
Pienen pintasiivouksen jälkeen hifisteltiin yhdessä, sillä oltiinhan tähän asti asuttu vain joko n. 15 neliöisessä huoneessa tai sitten autossa.
Sänkyyn mentiin innolla seuraavaa päivää odottaen. Luvassa olisi tutustumispäivä farmiin sekä porukassa grillailua.
Aamulla herättiin särminä, ei haluttu olla minuuttiakaan myöhässä ensimmäisenä päivänä. Tavattiin Michelle ja Gregg keskustassa, josta ajettiin samaa matkaa töihin.
Töissä käytiin läpi monen monta tutustumis videota sekä käytännön asioita. Yllätyttiin siitä,miten pieni joukko meitä on töissä farmilla.
Alle 15 henkilön pitäisi pyörittää Australian suurimpaa puuvillatehdasta? Huh huh,pitkiä päiviä olisi tosiaan luvassa. Tehdas on käynnissä yötäpäivää.
Tutustumispäivä loppui siihen,kun jokainen sai tietää työtehtävänsä sekä työvuoronsa. Onneksi mä ja Efe päästiin samaan vuoroon,vaikka ilta-vuoro onkin.
Ilta-vuoro alkaa siis 7 illalla ja loppuu 7 aamulla ja töitä tehtäisiin 2 viikkoa putkeen,jonka jälkeen olisi 1 vapaapäivä.
 |
| Meidän Koti |
meinaan nyt parin viikon putken jälkeen on aika loppuunkulunut olo.
Vaikka rankkaa on ollut niin kyllä palkkapäivänä taas saa energiaa painaa duunia. Jos joskus on mahdollisuus mennä töihin puuvillahommiin niin suosittelen.
Se taitaapi olla ainakin yksi parhaimmista paikoista köyhälle backpackerille. Töitä on lyhyeksi ajaksi,mutta pitkillä päivillä.
 |
| Efen ottama kuva tähtitaivaasta |
 |
| Ratsumiehiä sekä naisia illan showssa. |
Eipä täällä työn teon lisäksi paljon muuta tekemistä sitten olekkaan. Ekalla viikolla käytiin pyörähtämässä paikallisessa showssa.
Kaikki työntekijät saivat sen viikonlopun vapaaksi,sillä tosiaan täällä ei oikein mitään tapahdu lähes koskaan,niin niinä harvoina hetkinä kun jotain on,tottakai ihmiset haluavat päästä sinne. Aika rentoa meininkiä työpaikalta,sanoisinko?
Kokeileppa samaa Suomessa '' Hei pomo, keskustassa olis tivoli tänään,saadaanks me kaikki vapaata?'' Joo ei.
Ei kovin kauaa siellä kuiteskaan oltu,sillä mä olin niin kipeä etten pysynyt tolpillani.
Yksi kahden viikon sessio on nyt takana ja 2-4 vielä pitäisi olla edessä. 6-8viikkoa tällaista tahtia riittäisi kyllä mulle,mutta Efellä pyörii dollarin kuviot silmissä ja haluaisi tehdä pidempään töitä.
Tosi moni onkin jo sanonut,että jos tehdään työt hyvin niin saattaa olla,että saataisiin muilta puuvillafarmeilta töitä,tämän kauden jälkeen.
Sen näkee sitten millaiset fiilikset silloin on ja miten sitä jaksaa.
Jos totta puhutaan,mulla on alkanut iskemään koti-ikävä jo pikkuhiljaa..Ei niinkään Suomea(Koska kylmyys) ,mutta siis kavereita sekä sukulaisia on ikävä.
Siinä taisikin tulla ne tärkeimmät kuulumiset.
Ensi kertaan!
