#HEREWEGO


                                                    LÄHTÖPÄIVÄ 

Oli kaikkea muuta kuin rauhallinen. Tuntui,että oltiin jätetty suurinosa tärkeistä askareista viimeiselle päivälle. Aamulla herättiin ''aikaisin''  ja lähdettiin suoraan hoitamaan asioita. Siinä matkanvarrella tuli vielä pari ylläriasiaa,mitkä piti mahduttaa aikatauluun. 

Oltiin edellisenä viikolla viety tavaroita kirpputorille myyntiin,ja käytiin hakemassa ne tavarat mitkä ei mennyt ja vietiin mun mammalle säilöön. Tuli sieltä kirpparilta vähän matkarahaakin! Suosittelen kaikille viemään tavaroita  myyntiin,varsinkin jos haluaa nopeaa ja suht helppoa tapaa ansaita vähän taskurahaa.

Kotiin päästyämme alkoi kauhea pakkaaminen. Pelotti,että pakkaa liian paljon ja että laukku on liian painava,mutta toisaalta ei uskaltanut jättää mitään poiskaan,jos vaikka sillä olisi sittenkin tarvetta täälläpäin. Molemmat osasi pakata yllättävän järkevästi,ja laukut painoivatkin reilusti sallitun määrän alle. 

8 aikaan illalla lähdettiin ajamaan satamaan päin. Efen vanhemmat olivat niin ihania ja tarjoutuivat tulemaan saattamaan meitä Ruotsiin asti,mistä meidän lento lähti. 

Laivamatka meni tosi nopeasti ja käytiin syömässä ERITTÄIN kalliissa buffassa (joka harmittaa vieläkin,murrr!) ja pyörähdettiin jossain ravintolassa jossa esiintyi ihan sairaan hyvä bändi nimeltä AKAGA, suosittelen!

Tukholmaan saapuessa oli aikamoinen show löytää lentokentälle. Navigaattori huutaa hallelujaa ja on täysin sekaisin. Tietenkään kenelläkään meillä ei toiminut netti,paitsi yhdellä. Tuskallisen pyörimisen jälkeen löydettiin perille. Käytiin viemässä laukut ja päätettiin mennä muualle syömään,koska lentokentällä on niin kalliit sapuskat, ja meillä oli monta tuntia luppoaikaa niin päätettiin käyttää se aika hyödyksi.

Vetisten hyvästien jälkeen oli aika mennä check-iniin ja sitä kautta astua koneeseen. Tää oli toinen kerta mulla koneessa, mutta onneksi Efellä oli jo kokemusta matkustamisesta. Lento Tukholmasta Lontooseen meni tosi hyvin. Kumpaakaan ei pelottanut ja molemmilla oli täysi rauha. Matkaa pilasi Efen järkyttävä päänsärky joka ilmaantui aina mitä korkemmaksi lennettiin. Urheasti Efe kuitenkin pärjäsi,vaikka särkylääkkeet eivät auttaneetkaan. 

Saavuttiin lontooseen ja meidät ohjattiin suoraan bussiin,joka veisi meidät meidän seuraavalle lennolle. Kaikki sujui varsin mallikkaasti,vaikka pitikin vaihtaa terminaalia niin ei meidän tarvinnut tehdä muuta kuin kököttää bussissa ja nousta seuraavaan terminaaliin. 

Lontoossa käytiin ostamassa MEAL DEAL: ateriat. Eli diili johon kuuluu valinnainen suolainen (wrap,sandwitch,salaatti yms) valinnainen juoma (mehut,limut,vedet yms) sekä pieni makea/pieni sipsipussi. Koko setti maksoi vain 3.99 puntaa. Suosittelen,jos joskus päädyt Lontoon kentälle odottelemaan ja nälkä yllättää!

Lontoosta tosiaan lähti sitten kone Hong Kongiin. Efen pää oli räjähtämäisillään ja kysyttiin kauanko lento vielä kestää. Ajantaju oli jotenkin hukkunut ja yllätys oli suuri,kun lentoemäntä vastasi rennosti '' mm, noo joku 10 tuntia vielä''. Siinä kohtaa ei kumpaakaan enään paljoa naurattanut. 
Hong Kongin lento meni sitten nukkuessa ja Efen päätä hieroessa. 

Hong kongiin kun saavuttiin,oli siellä heti ensimmäisenä kaksi henkilöä jonkun ihmeen aseen näköisen esineen kanssa osoittamassa ihmisien otsia. Siinä kohtaan tuli taas sellainen ''mitä nyt taas'' fiilis,kunnes tajuttiin,että he mittasivat matkustajilta kuumetta. Ebolasta varoitettiin jo lentokoneessa,mutta emmehän me sitä muistaneet.

 Siinä kohtaan kun tajusin kuinka kaukana olen kotoota,vieraassa maassa,täysin erilaisessa kulttuurissa jossa oli normaalia,että joka toisella vastaantulijalla oli maski suun suojana, iski pieni paniikki,että mihinköhän mä oon taas itteni tunkenut. Mutta sekin fiilis lähti yhtä nopeasti kuin tulikin ja pitikin juosta jo seuraavalle lennolle. Aikaa lennonvaihtoon oli ruhtinaalliset 60min,joka riitti hyvin.

Hong Kongin lento meni toooodella hitaasti. Haluttiin vaan nopeasti päästä perille ja nähdä Dani,Efen serkku joka olisi meitä siellä vastassa. 

Kymmenisen tunnin jälkeen oltiinkin jo perillä täällä Brisbanessa. Käytiin tarkastuksen kautta hakemassa meidän matkatavarat. Mulla muuten ei ollut mitään ongelmia tarkastuksissa toisin kuin Efellä. Efe joutui mm pyyhkäisytestiin, läpivalaisuun ja ruumiintarkastukseen. Brisbanessa Efen ja passissa olevan henkilön yhtenäisyyttä epäiltiin jonkun aikaa. Kaikista kuitenkin selvittiin vain säikähdyksellä ja ne olikin vain varatoimenpiteitä ja ihan ymmärrettäviä sellaisia.

Brisbanen lentoekentällä oli vastassa Dani sekä meidän hostellin omistaja Mika.
Halauksien jälkeen oli aika ajaa hostellille päin. Saavuttiin siis puolenyön aikaan,joten piti olla hiljaa,ettei koko talo heräisi. Mentiin melkein samantien siitä nukkumaan ja nukuttiinkin molemmat kuin tukki.


Seuraava päivä meni oikeastaan siinä,että hoidettiin virallisia asioita. Käytiin mm. avaamassa meille paikallinen pankkitili ja käytiin ostamassa molemmille puhelinliittymät. 
Illemmalla sitten grillailtiin porukalla täällä kämpillä ja otettiin ihan vaan rennosti.

Kolmas päivä,eli tänään ei alkanut ihan niin mukavasti. Olin valvonut lähes koko yön ja Efellä alkoi taas se päänsärky heti herättyään. Lähettiin silti keskustaanpäin ja saatiinkin Australialainen ''kela-kortti'' eli Medicare-card,jolla käytiinkin heti lääkärissä Efen kanssa ja Efe sai lääkkeet särkyyn. Sanoivat,että on kuulemma aika yleistä,että kun tarpeeksi korkealle lennetään ja vielä näinkin pitkiä matkoja kuin me tehtiin,niin korvien ja poskionteloiden (?) paine on epätasapainossa ja siitä syntyy kaikennäköistä vaivaa. Lääkkeet eivät kuitenkaan auttaneet taaskaan. Laitoin rukouspyyntöä Efen puolesta ja kohta Efe havaihtuu siihen,ettei pää särje enää ollenkaan. Halleluja! 

Keskustasta tarttui mukaan yhdet aurinkolasit ja Danille tarttui omena (Iphone). Efe lähti tyhjin käsin,mutta täydellä vatsalla. Käytiin syömässä ihan sairaan hyvät ''terveys'' hampparit,nam!

Nyt naputtelen tässä kämpillä tätä tekstiä. kello on yhdeksän illalla ja jännittää vähän toi nukkumaan meneminen,saisinpa tänä yönä unta. 

Hostellin omistajista sen verran,että ovat kyllä niin sydämellisiä ja auttavaisia ihmisiä. Mika on vienyt meitä autollaan pitkin Brisbanea,jotta päästäisiin hoitamaan asioitamme. Ensimmäisenä iltana Mika ja Ellu tarjosivat meille grilliruokaa,jota sitten tulee kuulemma täälläpäin syötyä ihan kiitettävästi :D Saa nähä millaseen ''kesäkuntoo'' tääl päädytään. 

 Tähän asti on ollut kivaa ja vaikka välillä on tullut pieniä mutkia matkaan,niin neki on ajallaan sitten selvinnyt. Tällä matkalla meidän rukouksiin on aina vastattu ja toivommekin,että muistaisitte meitä teidän rukouksissanne.

Tähän on hyvä lopettaa meidän ensimmäinen blogikirjoitus,me koitetaan pitää teitä ajantasalla meidän huikeesta matkasta!

Rakkaudella kaivaten,

S&E